maanantai 9. huhtikuuta 2012


En tiedä syytä miksi Sumun turkki on ajautunut  siihen kuntoon mitä se oli ennen. On palkitsevaa katsoa omaa koiraa nyt, ja miettiä millaisesta pisteestä ollaan joskus lähdetty liikkeelle. Kuvat puhukoot puolestaan...




Nämä kaksi kuvaa otin päivänä kun Sumu saapui meille. 




Nämä kuvat ovat Sumun ekoilta viikoilta meillä. 




Nämä kuvat otin silloin päädyimme kokeillemaan furminaattoria Sumun turkkiin. Sen avulla koimme huomattavimman muutoksen Sumun turkissa. 




Nämä kuvat ovat ajoilta jolloin ihmiset eivät enää syyttävästi katsoneet meitä kun olimme lenkillä Sumun kanssa.




Nämä kuvat ovat viime kesältä. Sumun turkki on kunnossa, mutta kaipaisi pientä kiiltoa.





Sumu nykyään upeassa turkissaan!


Kevään, ja toisten onnistumisien innoittamana päätin minäkin kokeilla onnea ja antaa karkulaisemme nauttia irtiolosta. Piiitkään aikaan en ole tätä uskaltanut tehdä, sillä Sumu on ennen lähes heti irtipäästyään ottanut hatkat. Irtipitoon valmistauduttiin huolellisesti. Taskut täytettiin tonnikalatikuilla sekä vinkuva palloo otettiin aivan käden ulottuville. Viimeinen valttikorttimme olisi ollut auton peräkontti, sillä Sumu rakastaa sielä olemista! Ja niin.. Irtihän se pysyi, eikä edes näyttänyt ajattelevan pihasta poistumista!! Tämän myötä ollaan muutamana muunakin päivänä "harjoiteltu" irtioloa omassa pihassa, jos sitä uskaltaisi jo ääneen toivoa että jonain päivänä Sumukin saisi muiden tavoin nauttia tuolla metsässä oltaessamme irtiolosta...

Nytkun lumet ovat sulaneet ollaan päästy säännöllisesti antamaan rollaattorille sekä pyörälle kyytiä. Lisäksi Kurkon kanssa ollaan käyty muutamia kertoja ihan kahden kesken pyöräilemässä, takaa-ajatuksena opettaa hälle vähän suuntia. Näiden muutamien kertojen perusteella voisin jo pian olla varma siitä että tämä nuori koiran alku juoksee jo ensi syksynä Samban parina johdossa!


Muutama kuva muutaman viikon takaa